Psykoterapian työnohjaaja ei tiedä kuka potilas on – sehän on tittelintuure!*

PSYKOTERAPIAN TYÖNOHJAAJA EI TIEDÄ KUKA POTILAS ON – SEHÄN ON TITTELINTUURE!*

Lama-aikoina työntekijöiden irtisanomisilmoitukset on perinteisesti ajoitettu kesälomiin. Nyt samaa ajoitusjippoa sovellettiin verotusohjeisiin terveyden ja sairaanhoidon arvonlisäverosta. Kun kansa paketoi lahjojaan, verottaja sai 19.12.2013 pakettiin ja julkisti syventävät vero-ohjeet, jotka koskevat myös psykoterapian työnohjauksen arvonlisäveroa ja tulevat voimaan 1.5.2014 alkaen.

http://www.vero.fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Arvonlisaverotus/Terveyden_ja_sairaanhoito_seka_sosiaalihuolto/ Terveyden ja  sairaanhoidon arvonlisavero

Psykoterapian työnohjausta koskevassa ohjeiden osuudessa sanotaan (ainoastaan) näin:

Mielenterveyslaissa tarkoitettu työnohjaus voi olla myös psykoterapian antamiseen liittyvää työnohjausta, jolloin työnohjaus liittyy yksittäisen potilaan hoitoon. Psykoterapian antamiseen liittyvä työnohjaus eroaa muusta terveyden- ja sairaanhoitoalalla annettavasta työnohjauksesta. Työnohjauksen aikana käydään läpi potilaan hoitoon liittyviä kysymyksiä potilasasiakirjojen tietojen ja psykoterapian antajan havaintojen pohjalta. Työnohjaaja ei kuitenkaan tapaa potilasta, eikä hän tiedä, kuka potilas on (vahvennus ST). Psykoterapian työnohjaajat ovat terveydenhuollon ammattihenkilöitä kuten esimerkiksi psykoterapeutteja. Psykoterapian antamiseen liittyvä työnohjaus ei ole arvonlisäverotonta terveyden- ja sairaanhoitopalvelua. Tällaisen työnohjauspalvelun myynnistä suoritetaan arvonlisäveroa.”

Verottajankin tuntemassa Mielenterveyslaissa edellytetään työnohjauksen järjestämistä mielenterveystyössä. Myös Kela edellyttää lakisääteistä kuntoutuspsykoterapiaa antavilta psykoterapeuteilta säännöllistä työnohjausta. Psykoterapeutiksi opiskelun aikana keskeinen osa oppimista tapahtuu koulutushoidoilta vaaditun suoran potilastyön työnohjauksen välityksellä. Psykoterapiakoulutuksiin kuuluvissa psykoterapiahoidoissa edellytetään aina potilaan antamaa lupaa koulutuksessa olevan psykoterapeutin työnohjaukselle.

Ammatissa toimivan psykoterapeutinkin työnohjauksen erityisluonne on, että se on suoraa lääketieteellisesti perustellun potilastyön ohjausta.  Psykoterapeutti voi koulutuksensa perusteella toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana, mutta työnohjaus on keskeinen osa psykoterapiaksi kutsutun ja Kelan kautta lakisääteisenä kuntoutuspsykoterapiana tarjotun terveyspalvelun laadunvarmistusta. Työnohjaaja tutustuu kuhunkin käsiteltävään tapaukseen psykoterapeutin kuvaaman aineiston perusteella. Työnohjauksessa käydään keskustelua potilaan hoitoon liittyvistä kysymyksistä psykoterapeutin muistiinpanojen pohjalta hahmottuvasta juuri tämän potilaan tilanteesta. Koska psykoterapeutti että psykoterapian työnohjaaja ovat terveydenhuollon ammattihenkilöinä vaitiolovelvollisia, sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston Valvira ohjeistaa tässä työssä psykoterapeutteja ja psykoterapian työnohjaajia seuraavasti (http://www.valvira.fi/ohjaus_ja_valvonta/terveydenhuolto/potilasasiakirjat/potilasasiakirjat_psykoterapiassa): ”Mikäli potilastapauksia on tarpeen käsitellä työnohjauksessa, niistä voi laatia muistiinpanot, joista potilasta ei voida mitenkään tunnistaa. Nämä muistiinpanot eivät ole potilasasiakirjoja.”

Psykoterapia on terveydenhuollon palvelua ja siten arvonlisäverotonta. Korvallaankin näkee, että nyt antamissaan ohjeissa verottaja liikkuu hyvin ohuilla jäillä ja on ristiriitainen ja niukka asiaperusteluissaan psykoterapian työnohjauksen arvonlisäverollisuudelle. Ohjeessa sanotaan selvästi, että psykoterapian työnohjaus on potilaan hoitoon liittyvää toimintaa ja että se eroaa muusta terveydenhuolto-alalla annettavasta työnohjauksesta.  Tämä erityisyys tulee nähdäkseni juuri siitä, että psykoterapian työnohjaus on suoraa potilastyön ohjausta, joka perustuu yksilöitävissä olevan potilaan tilanteen tuntemiseen ilman potilaan tunnistamisen mahdollistavien yksityiskohtien tai henkilötietojen paljastamista.  Toisaalta verottaja ei ohjeissaan käsittele psykoterapian työnohjaajaa sellaisena ” sivullisena, jolle ei saa luvatta ilmaista yksityisen tai perheen salaisuutta, josta terveydenhuollon ammattihenkilö on asemansa tai tehtävänsä perusteella saanut tiedon” (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 17§ Salassapito), koska kuitenkin katsoo, että ”Työnohjauksen aikana käydään läpi potilaan hoitoon liittyviä kysymyksiä potilasasiakirjojen tietojen ja psykoterapian antajan havaintojen pohjalta”.  Tämän jälkeen loppuhuipennus kyllä yllättää: työnohjaaja ei tiedä kuka potilas on, joten psykoterapian työnohjaus on arvonlisäverollista. Näinkö ristiriitaiseen ja aukolliseen päättelyyn perustuen muutkin verotuskysymykset tässä maassa ratkaistaan?

Toivotan menestystä Suomen Psykologiliiton hankkeelle viedä tämä kiistanalainen asia korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaistavaksi!

*) ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tittelintuure

Soile Tikkanen

psykoterapeutti ja psykoterapian työnohjaaja,

Kognitiivis-analyyttinen psykoterapiayhdistys ry:n pj