Kelan kuntoutuspsykoterapian korvauskäytäntö asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan

Helsingin Sanomien Mielipidepalstalla oli 4.2.2013 Suomen Psykologiliiton puheenjohtajan Tuomo Tikkasen, Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtajan Pekka Saurin ja Suomen psykiatriyhdistyksen puheenjohtajan Minna Valkonen-Korhosen kirjoitus Kelan psykoterapiakuntoutuksen korvaustasosta, otsikolla ”Psykoterapiaa edullisesti myös yli 25-vuotiaille”. Kirjoittajat ilmaisivat huolensa psyykkisistä syistä ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien kansalaisten kasvavasta joukosta, joka jo lähentelee vanhuuseläkkeelle jäävien lukumäärää.  Suurimpana syynä tähän kirjoittajat pitivät Kelan myöntämän kuntoutuspsykiatrian korvaustason pienuutta, jolloin suuri omavastuuosuus heikentää vähävaraisten mahdollisuuksia päästä lakisääteiseen kuntoutuspsykoterapiaan.

Kelan myöntämä kuntoutuspsykoterapia muutettiin harkinnanvaraisesta lakisääteiseksi vuoden 2011 alussa. Psykoterapian vaikuttavuudesta työ- ja opiskelukyvyn ylläpitämiseksi on vahvaa näyttöä. Kelan kuntoutuspsykoterapiakorvaukset ovat kuitenkin pysyneet samalla tasolla 1990-luvun alusta lähtien. Vuonna 2002, jolloin valtakunnassamme siirryttiin euroaikaan, korvaussummat vain muunnettiin markoista euroiksi. Elinkustannusindeksi on kuitenkin samaan aikaan noussut yli 50 prosenttia. Elämä on kallistunut, mutta Kelan myöntämä tuki ei ole kasvanut indeksin mukana. Opiskelu- ja elinkustannusten kiivetessä koko ajan ylöspäin nousee myös paine korottaa psykoterapiapalvelujen hintaa. Korkea omavastuuosuus kuitenkin on omiaan lisäämään eriarvoisuutta kuntoutuspsykoterapiaan oikeutettujen keskuudessa ja lakisääteisestä palvelusta on vaarassa muodostua taloudellisesti hyvin toimeentulevien kansalaisten etuoikeus.

Samaiset Mielipidesivun artikkelin kirjoittajatahot tekivät noin vuosi sitten aloitteen ministeri Risikolle kuntoutuspsykoterapiaa koskevan asetuksen muuttamisesta siten, että Kelan myöntämä korvaus vastaisi nykyistä paremmin talouden kehittymistä ja tarjoaisi yhdenvertaiset mahdollisuudet kuntoutuspsykoterapiaan tulotasosta ja varallisuudesta riippumatta. He ehdottivat tuolloin, että yli 26-vuotiaiden korvaustaso nostettaisiin samalle tasolle kuin 16-25

-vuotiaiden kohdalla on tällä hetkellä. Kuulemani mukaan korvaustason korottamisesta on vallinnut yksimielisyys asiantuntijoiden, Kelan ja STM:n kesken. Korvaussumman korottamisenkin pitäisi kuulemma olla helppoa kuin heinän teko eli muuttamalla vain sosiaali- ja terveysministeriön asetusta. Tämä tapahtuisi ministeri Risikon toimivallan alaisuudessa. Asian käsittelyä ei siis tarvitse viedä eduskunnan hyväksyttäväksi. Laitoinpa tässä minäkin, pieni kansalainen, pari viikkoa sitten kyselyn ministeri Risikolle asian tiimoilta. Vielä en ole vastausta saanut, mutta demokratian nimissä olen päättänyt uskoa asioiden kääntyvän vielä paremmalle tolalle.

Tämän ajan trendi tuntuu olevan mielenterveyspalvelujen tarjoaminen tietokonevälitteisesti. HUS:n Mielenterveystalo avasi portaalinsa viime syksynä ja mikäli Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen suunnitelmat toteutuvat, myös psykoterapiaa saa pian sähköisenä tiedonsiirtona. Jyväskylän yliopisto on nimittäin yhteistyössä VTT:n kanssa kehittänyt matkapuhelimessa toimivan psykologisen hoito-ohjelman, jota kyseisen yliopiston juhlavuoden uutislehti (3.2.2013) mainostaa otsikolla ”Psykoterapiaa ympäri vuorokauden”. Tämä mobiilipsykoterapia koostuu terapeuttisia sisältöjä käsittelevistä teksteistä, videoista, äänitteistä ja harjoituksista ja sopii kuulemma niin mielialaongelmien kuin työuupumuksenkin hoitoon. Lisäksi sillä on monia muitakin huomattavia etuja: palvelu madaltaa hoitoon hakeutumisen kynnystä, tarjoaa yksityisyyden suojan ja korkeatasoinen terapia kulkee aina mukana ilman, että täytyisi altistua kasvokkain tapahtuville kontakteille. Ja mikä parasta, riippuvuus terapeutista vähenee ja asiakas aktivoituu hoitamaan itseään omatoimisesti!

Toivottavasti onnistuin välittämään sarkasmini luetellessani mobiilipsykoterapian ”etuja”. Tosi-asiassa uskon, että kyseinen palvelu ja sovellus löytää varmasti käyttäjänsä ja kohderyhmänsä, mutta eikö olisi parempi puhua ”Oma-apuohjelmasta” tai ”Itsehoito-ohjelmasta” kuin varsinaisesta psykoterapiasta? Itseohjautuvuutta ja omatoimisuutta korostavia hoitojärjestelmiä ei kuitenkaan tulisi asettaa todellisiksi vaihtoehdoiksi kasvokkain tapahtuvalle psykoterapialle.

Mitä tapahtuu heille, jotka eivät kykene syystä tai toisesta hoidattamaan itseään tietokoneen tai puhelimen välityksellä? Tuleeko heistä niitä ”syrjäytyneitä”? Näin Kat-ihmisen näkökulmasta syrjäytynyt kuulostaa henkilöltä, joka on valinnut olla syrjässä. Hän ei ole menettänyt toimijuuttaan, vaan syrjäytyy vastauksena johonkin, mitä ei pidä itselleen suotuisana. Sen sijaan syrjäytetty on henkilö, joka on menettänyt toimijuuden. Syrjäytetty sysätään syrjään, jätetään yksin oman avuttomuutensa kanssa. Kelan myöntämän kuntoutuspsykoterapian eriarvoistava korvauskäyntäntö on osaltaan syrjäyttämässä avun tarvitsijoita.

Kognitiivis-analyyttisessa näkökulmassa vastavuoroisen asetelman käsite on tapa ajatella ja hahmottaa henkilön toistuvia tapoja asettua vuorovaikutukseen itsensä ja toisen ihmisen kanssa. Näkökulma perustuu ajatukseen ihmisen toiminnan vastavuoroisuudesta ja mielen dialogisuudesta, joka alkaa jo ennen vauvan syntymää äidin ja vauvan välisestä yhteistoiminnallisuudesta. Varhaisen vuorovaikutuksen tutkimuksesta tiedämme, että kun vanhempi vetäytyy ja on psyykkisesti poissaoleva, vauva aistii vuorovaikutuksesta, ettei hän ole olemassa toisen ihmisen mielessä – hän on vain ruumis, jota siirrellään ja käsitellään. Kenties tulevaisuuden äiti tai isä hoitaa masennustaan kännykällä tai tietokoneen kanssa seurustellen. Kykeneekö hän tämän elottoman systeemin tukemana olemaan vauvalleen läsnä oleva, vauvan vuorovaikutuspyrkimyksiä vahvistava vanhempi.  Kasvaako tästä uusi masentunut, tyhjä, toivoton sukupolvi, jonka ei takuulla ole riippuvainen terapeutista, koska ei ole koskaan oppinutkaan olemaan kasvokkain toisen ihmisen kanssa.

Minna Jentze

Psykoterapeutti, Kat-Yet